Hyvä takki, vaan ei sama

image    image    image

Tiesittekö että Ystävämyynnistä voi todellakin löytää tosi ystävän ja ostaa sen mukaansa? Näin kävi kun vuosia sitten bongasin tämän GlobeHopen -armytakin. Outoa ystävyydessämme on se, että ensihetkestä lähtien yhteiselomme on ollut olennaisen epämukavaa ja silti lähes erottamatonta. Kultsi on liian pieni eli kokoa S (halvalla saa ninnsano Sulo Vilén… ja rouva itse sen kuin pulskistuu…), vyötäröleikkaus on liian korkealla eli selkä on liian lyhyt ja koko takki on liian lyhyt. Anyway se on ihan paras takki ja päällä aina. Liian fiiniin asuun se tuo särmää, liian römppäseen asuun just sopivasti ryhtiä. On ihan ykkösrotsi, jotain ihanaa jakun ja farkkutakin väliltä ja ei kuitenkaan nahkaa. Nonni ja ketä kiinnostaa tämä tilitys?

Sitä vaan että löysin Nextiilistä sähkösinistä, kuluneeksi (pilalle?) pestyä markiisikangasta ja tiesin että siitä tulee takki. Joten otin kopion armysta ja tein muutokset. Nyt on pituutta ja saumaa kohdillaan ( ja rouvalla tilaa olla). Mut ei toi oo, ei tää lainkaan ala ton kaa…  Tossa Toi ny on roikkunu naulassansa. Siihen tarttis saada nysse särmä ja asenne mukaan. Missähän niitä ny Tolle myytäs?

image  image  image

2 vastausta artikkeliin ”Hyvä takki, vaan ei sama

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kulmikasta

image  image  image

Lähdin taas tädille kaupunkiin avuksi. Unohdin parkkikiekon (45e), hoitokokouksessa en muistanut lääkärin nimeä ( täti korjasi kirkkaasti oikein), annoin hoitajille väärät päivämäärät ja kaadoin mehukeiton auton lattialle. Kumpikohan meistä tarvitsisi toimintakykyä tukevaa apua arjen asioissa?

Nyt kun olen omaisena täyttänyt jos jonkin näköistä muistitestiä ja lomaketta koskien tulevaa ja mennyttä niin yksi kysymys on jäänyt todellakin takaraivoon pyörimään. Määrittääkö ulkoiset kategoriat, ennakko-odotukset, diagnoosit meitä liikaa? Jos ihminen on yli 70 ja unohtelee, hänellä on alkava muistihäiriö. Nuoremmat saavat koheltaa ihan vapaina hukassa olevien avainten, lappujen, nimien ja paikkojen sekamelskassa. Onko masennus sama kuin toivottomuus ja halipula? Onko adhd sama kuin energinen yliälykkyys? Onko niskasärky vihaa? Vaivaako meitä ikinäkään mikää muu kuin rakkaudettomuus ja rauhattomuus? Monestako näkökulmasta olemme valmiita katsomaan asioita vai haluammeko elää määritetyssä lokerossa?

No vaan ei kai se nyt ihan niinkään ole, kyllä asiantuntijat hommansa osaavat, testit luovat tulokset ja diagnoosit helpottavat, mutta…

Tässä laukussa on monta näkökulmaa ja kulmaa, vähän niinkuin siinä testissä että montako neliötä näet. Ja sitten voit nähdä vielä yhdet vanhat farkut, pari vyötäröä  ja takakappaleen nahkatakista tai sitten jotain ihan muuta.

Farkkupalojen koko on lev 13cm ja kork 14cm, nahkaosuus on 14cm korkea ja 7cm varattuna pohjaan. Eli kassin korkeus on 38 + pohja. Ompelin koko hoidon ensin peräjälkeen yhteen, sitten yhtenäisen sivusauman kautta tuubiksi ja sitten nahkapohja kiinni, vuoren ja päällisen väliin laitoin pohjapahvin, ja lopuksi käänsin oikein päin ja ompelin vuoren pohjasauman oikealta puolelta. Lisäsin päälliompeluna farkkuvyötäröt hantaakeiksi.

image  image

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Itseni puolella

image  image   image

Mustaviinimarjamehua ja sinkkiä ettei tule flunssaa, hunajaa palovammaan, kylmää rasituskipuun…….Mistä laastari ja ensiapu mielen sairauksiin? Huomenna lauantaina 10.9 vietetään Kansainvälistä Itsemurhien ehkäisypäivää. Suomessa itsemurhien määrä on noin kolminkertainen liikennekuolemiin verrattuna, nuorilla miehillä se on yleisin yksittäinen kuolinsyy. Surullista. Mitä voi tehdä? En tiedä ja meitä tietämättömiä taitaa olla maailmassa aika määrä. Mutta sen tiedän että jotain työkaluja, apuvälineitä ja pikalaastareita on olemassa mielenterveydenkin ensiapulaukkuun. Syystä sun toisesta mun loppukesäni on ollut aika uuvuttava. On surua, montaa huolta, kipua ja ikävää. Siksi ajattelin tähän listata näitä konsteja joita itse mieleeni käytän:

  • Lähden ulos ja kävelen. Menen edes korttelin ympäri, kadunkulmaan, metsälenkin, ihan pirun pitkän lenkin vaikka koko päivän.
  • Kirjoitan päässä pyörivät ajatukset paperille, pois, tajunnanvirtana, juuri sellaisena ryöppynä kun ne tulevat. Kirjoitan ihan kaiken, jokaisen tunteen ja ajatuksen, revin paperit ja heitän roskiin.
  • Etsin oman rauhan. Hengitän hyvin. Yritän luottaa siihen että elämä kantaa ja annan ajan kulua. Ensin kuluu minuutti, sitten tunti, tunneista tulee päivä. Elämä kantaa.
  • Laitan silmät kiinni ja otan itseni syliin. Olen itseni lohduttaja, ymmärtäjä, tuki, kuuntelija ja paras ystävä. Lupaan olla ja olen aina itseni puolella.
  • Listaan joka päivä ( oli hyvä tai huono päivä) mielessäni kaikki asiat joista olen kiitollinen.
  • Luen säännöllisesti mielen kunnossa pitävää kirjallisuutta. Kovia kotimaisia nimiä ovat esim. Ben Furman, Anneli Litovaara, Tapani Ahola. Kirjat löytyvät kirjastosta.
  • Teen joka päivä sitä mitä rakastan. Tiedän että voin paremmin jos saan joka päivä tehdä edes jotain käsilläni vaikka tulipalokiireessäkin, kudon edes yhden rivin, ompelen yhden napin ja palan pitsiä, piirrän kortin, laulan laulun.

Tällä viikolla olen pyöritellyt sauvaparketin jämäpaloja ja decoupage- tekniikkaa. Näistä piti tulla kaikkii hienoi juttui ja sit viel sellasiikii mutta tällä viikolla niistä tuli nyt tälläsii. Hyvä niin. Pidä huolta ITSESTÄS!

image  image  image  image  image

 

 

 

 

2 vastausta artikkeliin ”Itseni puolella

  1. Vakavan masennuksen pari kertaa kokeneena, listasi tuntuu hyvältä. Sain tytöltäni kortin ”Kun elämä on vaikeaa, ole kiltti itsellesi” Tämän yritin muistaa, kun teki mieleni antaa kaiken vain olla ja painaa kaasujalkaa silmät suljettuina. Mutta minä selvisin, läheisteni ja ennen kaikkea ammattilaisavun turvin.
    Päivä kerrallaan, enempään ei tarvitse olla voimia!

    • Kortin sanoma on kyllä niin totta. On tosi tärkeää olla kiltti toisille ja auttaa lähimmäistä mutta usein unohtuu kiltteys ja avunanto itselle. Valoa ja iloa syksyysi!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Mekosta mekompi

image  image

Mun kesäuusintamaraton oli nettiboksin MadMen, kaikki tuotantokaudet. Mitä pukuloistoa! Aah! Ihana Betty, tyrmäävä Megan, kiehtova Peggy. Tottakai myös megasarjan koko juonimaailma mainostoimiston maailmassa ja mainonnan historiassa on kerrassaan koukuttava. Niin että johtuiko sitten tästä aivopesusta, mutta nyt syksyksi oli pakko saada huivikaulus mekkoon. Tuunasin siis vanhan farkkumekkoni. Vaihdon kaulukseen ihanan Nextilli sifonkilöytöni liehumaan ja vaihdoin hihansuun rannekkeet mustaan farkkuun. Halusin koristetta ja väriä myös helmaosaan….sitten kuin selviönä sinne ilmestyi Rufi pallonsa kanssa. Vielä kun jostain löytäis ison nutturan ja kiltin tytön käytöstavat ni ois ihan mad meininki.

image  image  image

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *