Mitä sitten tehdään kun vahinko on jo housuissa ?

imageimage      image  image

Mulle tapahtui vahinko. Laukkuja kun ompelin kesällä niin piti saada monta farkkutaskua niitä varten. Käypää materiaalia on varastossa todellakin pino ja kasa. Ehdin näistä jeanseista sitten jo riipaista toisen taskun pois ennekuin huomasin että taitaisivat olla aika sopivat (oikea koko) ja ihan trendissä ( levenevät lahkeet).

Syksy eli farkku tulee ja trimmasin pökät kuntoon. Pituudessa oli vähän liikaa, kokeilin ekaa kertaa tee laskos kun lyhennät farkkuja niin sauma pysyy originaalina -konstia ja on muuten helppo ja hyvä.

Eipä nuilla takataskuilla liiemmälti käyttöä ole ni piirtelin sen menetetyn sitten vaan neulalla. Nämon nollu jalas jo, ihanaa kun on taas leveet lahkeet.

image    image

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Sataman kukka

image  image  image

No onko sitä kesää vielä jäljellä? Kukkahullutusta ainakin on. Ehdin jo ihmettelemään itseäni että mikä tauti vaivaa, kun pitää saada kukkaa ja kukkaa ja kukkaa vaan koko ajan lisää ( kesän pakkopakkopakko oli adidaksen kukkaverkkaritakki) ja sitten just ko mä sain nää alkusyksyn shortsit valmiiksi niin postiluukusta tuli lehti ( tää on pelkkä kielikuva, meillä mitään postia ole eikä luukkua) jossa sanottiin että kukka on muotia ja sitä ei voi olla liikaa. Voilá! En siis ole tautinen tai hullu en edes ainutlaatuinen vaan vain mainonnan uhri.

Anyway aivan huikeet shortsin sain tehtyä sillä omalla housunkaavalla, nyt tosin vyötäröllä gummilanka. Kangas on peräisin UFF1euro -ikivanha”mihinköhän ikänänäni tätäkään tarvitsen”- aamutakki vai mikä lie kotikaapu. Mutta kukkaniitty on ihana! Ja materiaali ihan ehtaa teryleeniä, luotu kestämään. Tänään kesä jatkuu yöhön sillä mää ja mun uudet vauhtipökät lähdetään ruusuiksi satamaan ja siellä Olavi meille laulaa ”Sä tanssit vaikka et osaa….” ehkä en osaakaan. Voipi olla pulmallista kumisaappaat jalassa. Hauskaa viikonloppua!

image       image

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Rufille 10.10.2010 – 27.07.2016

image  image

On surullista ilmoittaa teille rakkaat blogiystävät, että meille KaikistaRakkainKoissupoika Rufi the Ranskis Anselmi menehtyi äkillisesti, yllättäen kipukohtaukseen. Rufi oli rakkaudellinen ja ainutlaatuinen persoona omassa lähipiirissään ja suru on yhteinen. Rufi oli myös innokas ja toimeentarttuva, idearikas joskin harkitseva jäsen UUSIKSMENI- työtiimissä. Ikävä on iso. Haluaisin kirjoittaa kaiken sen kaipuun, kiitollisuuden, onnen ja rakkauden hienoiksi sanoiksi mutta niitä minulla ei ole. On vain latteaa, tyhjää ja kliseistä keskeneräisyyttä…ja kuitenkin on mentävä eteenpäin.

image

Oli mulla kerran poika, poika viisas ja urhea.

Se tykkäsi panna paljon ja pelata palloa.

Aina kuunteli pää kallellaan ja tunninkin vahti piirakkaa,

inhosi marraskuun aamuja, sadetta, kylmää talvea.

Niin tuttu polku metsässä, ei koskaan enää sama

Kuka nyt syö mun pizzastani reunat?

Miten ihan tavallisena päivänä, keskellä kauneinta kesää,

istunkin yksin portailla eikä sua näy missään?

Vai ootko sittenkin valona tuolla puhtaan pilven päällä?

 Kiitos että rakastit. Kiitos että kävit täällä.

image  image

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Verhoillen

image

”Ei hierrä, ei kierrä, on helpompi…”.Viime töikseni keväällä koulussa perehdyin housun kaavaan. Halusin itselleni etnoretrot pökät kesäksi. Kangasta oli niukalti (vain toinen köökin verho) joten aikalailla sai kaavan kanssa sumplia ja vähän ottaa toistakin kuosia mukaan. Se että kuviot menivät molemmissa lahkeissa samalla tavalla oli puhdas ja onnekas vahinko. Toisaalta olisi ehkä ollut moninaisempaa että näin ei olisi tapahtunut. Mulla on kunnon kurvit ja olen tottunut siihen että housut puristaa aina ihan pirusti reisistä ja persmuukseesta ja pohkeista….. No nyt ei purista ja olo on ihan outo. Miten epämukavia vaatteita me oikeasti pidämme? Aurinkoviltillä, lomapäivinä oli aikaa ommella taas koristukseksi sen sata paljettia ja pikkuhelmeä.
Hauska yhteensattuma oli että juurikin nämä housut jalassa siivosin valokuvakaappia ja löysin tuon vanhan kuvan. Kuvassa minä, mummu ja äidin takaraivo.Vahvasti ollaan herkuttelemassa, kurvit on meillä geeneissä.

image  image  image

 

Mekkokin löysi muistonsa

image  image

 

2 vastausta artikkeliin ”Verhoillen

    • Voi kiitos:) Nautin kovasti itsekin tästä puuhaamisesta ja sehän tässä blogien maailmassa niin kivaa onkin, että ideat ja iloa menevät eteenpäin. Aurinkoista syksyn alkua sinulle!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *