Ilo on aina tärkein

Tänä keväänä minulla tuli kolme vuotta täyteeen kipukroonikon elämää. Se tuntuu samalta kuin joku olisi varastanut minulta suuren määrän aikaa ja minuutta. Ainahan kaikkia kylmässä vähän kolottaa ja minullakin jos jotakin lapsesta asti, mutta jotain olennaista muuttui kolme vuotta sitten infektion jälkeen ja kierre alaspäin ei tunnu pysähtyvän.Olen joutunut opettelemaan uusia lauseita, ”Tänään en voi…, Voisitko sinä…, Minä en pysty…Autatko…”. Joudun päivittäin laskemaan jaksamiseni niinkuin pienenä tyttönä kolikot karkkikaupassa, jos ostan nalleja niin saanko enää lakritsaisia autonrenkaita. Onneksi olen hyvässä hoidossa, onneksi tukiverkko on kunnossa, onneksi on olemassa lääkkeitä. Ehdottomasti parhain lääkkeistä on ilo. Mikään muu ei anna taudille turpaan yhtä tehokkaasti kuin ilo, tikahduttava nauru, hillitön tilannekomiikka, tekemisen ilo. Iloa varten täytyy olla suunnitelma muuten se hautautuu valvottujen öiden alle ja kipuun. Laskin, että kotimme karvaiset koomikot Waldo ja Regina naurattivat minua yhden päivän aikana peräti seitsemäntoista kertaa! Wau! ja ruokapalkalla. Tekemisen iloa olen toteuttanut voimien mukaan taas kerran mattopuiden äärellä värien hehkussa. Iloa kesään Sinulle!

IMG_2157  IMG_2289  IMG_1776  IMG_2150  IMG_2283  IMG_2276

On siis kevät…

IMG_1980 IMG_1989IMG_1978

On siis kevät. Minulla on salmiakkia ja vanha farkkutakki. Lehdessä luki että kevään farkkurotsin saumat ovat risaiset ja ruusuiset. Tein kuten käskettiin. Valitettavasti en osaa kirjoa kauniita kukkaköynnöksiä tai rehottavia ruusuja, otin siis kangasta, liimaa, ompelukoneen ja paljetteja. Revin taskun irti ja laitoin sen revittynä takaisin. Ei tällä kyllä ihan vielä tarkene Hakaniemen rannassa, eikä muuallakaan. Toivottavasti ihan kohta on jo kevät.

IMG_1993   IMG_1984   IMG_1988  IMG_1983  IMG_1987

Rakas räsymatto

IMG_1681  IMG_1666

Tyhmä en ole mutta pitkät on piuhat aina silloin tällöin. Mulla on aikas iso kasa valkoisia lakanoita ja osa niistä ihan matonkudematskua, mutta kun ne on valkoisia. Nin ny vasta hokasin ku löysin kaapin perältä vanhan dylonin että tosiaankin ne voi värjätä. Oivalluksen hetki on suloinen! Kiva pinksu tuli, taitaa enteillä jotain raikasta kesäksi terassille.

Ja sielähän mää taas olen ollu, Taitokeskuksessa mattopuiden äärellä, melkein vois sanoa että ylhäisessä yksinäisyydessäni. Niin musamiehelle sanoin että kumma kun ei nuorempia kiinnosta toi matonkutominen; rentouttavaa ja inspiroivaa puuhaa ja tuloksena upeita mattoja. Musamiehen mielestä se on mummojen touhua, hankalaa ja vanhanaikaista. Ehkä. Mä luulen että se on monelle vähän mystistä ja paljonpaljonpaljon todellisuutta vaikeampaa. Totuus on, että kun valmiiseen loimeen saat alkaa paukuttaan niin homma on helpommasta päästä käsitöitä. Taitokeskuksissa on aina sekä apu että materiaalit lähellä. Eli  jos vaan mökin köökiin mattoa kaipaat etkä ole ennen kokeillut niin suosittelen.

Räsyihin voi  ainakin Satakunnan alueella tutustua tulevana Käsityö-lauantaina 28.1. kaikissa alueen Taitokeskuksissa, kts face ja netti. Mä lähren ny repiin nuo flamingopinksut kuteiks.

ps. Mitään en mainosta, mutta Ikean liukuestehuopa on ihan ykköstuote maton alle varmistaan että ei lähde vaarallisesti liukuun.

IMG_1677  IMG_1678

Voiko mikään olla näin helppoa?

img_1604  img_1611  img_1605

Suku tulossa kylään ja varatuolit ovat väärän väriset, what to do? ”Kalkkimaali”- Annie Sloania mainostetaan helppona ratkaisuna mutta enhän mä nyt mitenkään voinut uskoa että mikään voi olla NÄIN helppoa. Siis ei vanhan hinkuttamista ja hiomista, ei mitään pohjakäsittelyä, siittä vaan suit sait sutien uutta ja hyvin tarttuu. Hianon tyylikäs hillitty harmaa.

Maalauspinta jäi kuitenkin inhan huokoiseksi tai karheaksi, joten nyt kun joulu on juhlittu ja härkäviikon hommat alkaa, vetäisin ensitöikseni vahan pintaan. Väri syveni harmaasta grafiitinmustaksi. Nice! Ehkä pinnasta tulee hyvä, vielä se on tahmea. Odotamme vahan kuivumista. Anyway, suosittelen.

img_1658   img_1656

Vuoden Paras

img_1613Vuoden Paras on keskusteluaiheavaus jolla piinaan läheisiäni vuosittain. Homma menee niin että käydään eri osa-alueita läpi ja valitaan Vuoden Paras kokemus/paikka/asia ( kun vaan muistais mitä on vuoden aikana tehnyt).

VUODEN 2016 PARAS

  • keikka: Saimaa, Pakkahuoneella helmikuussa
  • levy: Kari Peitsamon uusin” Tuomo laita aika hiljaiselle tää Kazoo”
  • lounas: Bistro Pikku Kattila Laukontorilla
  • kahvi: Cafe Art, Turku
  • vegeannos: Ravintola Pyyn kookoscashewhässäkkä namnamnamnamnam
  • leffa: The Reader
  • pizza: aina ja ikuisesti Napolin Melanza texaspetekastikkeella
  • tulokas: meiän superWaldo
  • reissu: Pärnu pärnumpi pärnuin
  • tuote: härkis ja nyhtis
  • tuunaus/työ: ehkä Terttu ja Koira, toisaalta olen tosi paljon käyttänyt molempia farkkulaukkuja
  • laulu: Alleluia (meiän kuoro)
  • ihme: villasukka, jonka kudoin itse

image image  image imageimage imageimage  image

 

Ikimuistoista, ihanaa ja ihan parasta vuotta 2017 Sinulle!