Kulmikasta

image  image  image

Lähdin taas tädille kaupunkiin avuksi. Unohdin parkkikiekon (45e), hoitokokouksessa en muistanut lääkärin nimeä ( täti korjasi kirkkaasti oikein), annoin hoitajille väärät päivämäärät ja kaadoin mehukeiton auton lattialle. Kumpikohan meistä tarvitsisi toimintakykyä tukevaa apua arjen asioissa?

Nyt kun olen omaisena täyttänyt jos jonkin näköistä muistitestiä ja lomaketta koskien tulevaa ja mennyttä niin yksi kysymys on jäänyt todellakin takaraivoon pyörimään. Määrittääkö ulkoiset kategoriat, ennakko-odotukset, diagnoosit meitä liikaa? Jos ihminen on yli 70 ja unohtelee, hänellä on alkava muistihäiriö. Nuoremmat saavat koheltaa ihan vapaina hukassa olevien avainten, lappujen, nimien ja paikkojen sekamelskassa. Onko masennus sama kuin toivottomuus ja halipula? Onko adhd sama kuin energinen yliälykkyys? Onko niskasärky vihaa? Vaivaako meitä ikinäkään mikää muu kuin rakkaudettomuus ja rauhattomuus? Monestako näkökulmasta olemme valmiita katsomaan asioita vai haluammeko elää määritetyssä lokerossa?

No vaan ei kai se nyt ihan niinkään ole, kyllä asiantuntijat hommansa osaavat, testit luovat tulokset ja diagnoosit helpottavat, mutta…

Tässä laukussa on monta näkökulmaa ja kulmaa, vähän niinkuin siinä testissä että montako neliötä näet. Ja sitten voit nähdä vielä yhdet vanhat farkut, pari vyötäröä  ja takakappaleen nahkatakista tai sitten jotain ihan muuta.

Farkkupalojen koko on lev 13cm ja kork 14cm, nahkaosuus on 14cm korkea ja 7cm varattuna pohjaan. Eli kassin korkeus on 38 + pohja. Ompelin koko hoidon ensin peräjälkeen yhteen, sitten yhtenäisen sivusauman kautta tuubiksi ja sitten nahkapohja kiinni, vuoren ja päällisen väliin laitoin pohjapahvin, ja lopuksi käänsin oikein päin ja ompelin vuoren pohjasauman oikealta puolelta. Lisäsin päälliompeluna farkkuvyötäröt hantaakeiksi.

image  image

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *