Terassikaveri

imageKukkataitojeni ollessa sitä mitä ne ovat, on puutarhassamme aika paljon kiviaiheita ja joitain taidevänkyröitä. Tänä kesänä ajattelin vääntää terassikaverin rautalangasta. Otetaan kivi ja erivahvuusia rautalankoja, koristeellisempiä pätkiä (kupari, messinki) kierrätettyjä kovalevyjä (kierrätyskeskus) ja ajelehtivia kolikoita, tllpehööriä, hyvät pihdit ja suojalasit. Sitten väännetään ja kieputetaan nim maan perusteellisesti joka suuntaan. Ja nythän tässä kävi niin, että noi kierrätetyt kovalevyn palaset toimivat edelleen tosi hyvin tiedonvälityksessä. Rufi sen ensimmäinen huomas että tää venkurahan osaa puhua. Tässä me nyt terassilla istutaan kuuntelemassa sääennusteita ja hetkinen…..hauskoja hetkiä ystävien kanssa,musiikkia, hyvää ruokaa ja juomaa, ajatonta yksinoloa, aurinkoa, iloa, naurua, pitkiä kävelyitä…nyt kyllä kuulostaa siltä L:llä alkavalta LOVE? Eiku LOMA! Wau! Nyt on LOMA! Kesäiloa ja paistetta kaikille!  Elokuussa tuunataan taas.

image

imageimageimage

 

 

 

Aurinko Aurinkoiseni Aurinkoinen

imageJuhannusviikko, kesäkukat istutettu, eka hömpsiskirja luettu, pyörää poljettu, grilli ahkeroi lähes päivittäin, ekat festarit bailattu. Mitä vielä kesän konsteja Oi Aurinko Aurinkoiseni Aurinkoinen haluat että teen jotta tanssisit helteisenä pallona pilvien edessä? Kaikki juhannuksen taiat lupaan tehdä sinulle jos vain paistat minulle!

Tässä rempan jälkeen kun kotia kesäksi koristelen niin tarkoitus oli tuunata toi keittiön yksinkertainen kruunu kesäkuntoon. Vanhasta kalenterista jäi noita kivoja ornamenttikuvioituja välisivuja ja sitten vähän helmiä pujoteltuna, puuvillalankaa ja verhoista kangassuikaleita….no nyt on perhosia ja väriä. Noi tupsut ja kuviot tuovat ilmaan  ripauksen meksikoa ja tuntuu kuin lamppu tanssisi mystistä aurinkotanssia joten come on Arska, vähän lämpöö ny pliis!

imageimage

London souvenirs: Queen of my life

Varmaan joku muakin aikaisemmin on huomannut että maailma on täynnä erilaisia ihmisiä, erilaisia naisia, tyttäriä, äitejä, lapsia, mummuja? Vaan onko olemassa mitään ahtaampaa ja konservatiivisempaa maailmassa kuin äitimyytti, johon meitä kaikkia naisia yritetään tunkea? Gudskelov, maailma on edennyt edes millin tässäkin asiassa. Kahdenkymmenenvuoden aikana on tullut jopa sanastoa eri perhemallien muodoille, uusioäiti, varaäiti, etävanhempi, koti-isä, kakkosäiti. Hyvä! Sanat saakoon yksilöllisesti merkityksensä ja tarkoituksensa. Lontoossa on jopa kuningatar-äitejä ja prinsessa-äitejä ja Catherine-darling!

Meiän äiti on äiti. Mutsi ei taivu murteeseen. Äitee tuo mieleen Ella-mummun. Korttiin kirjoitan yleensä Äirille, on ninkö sopiva porilaist. Tänä vuonna äiti saa IsotKiitokset ainakin siitä että jaksaa olla läheishoitajana omalle isälleen, meirän pappalle  ja tiätty kaikista muista ihanista supertaituruuksistaan kuten miten jaksan ahdistella vihertampiotytärtäni erilaisilla puutarhaan istutettavien kasvien nimillä joka kevät ( siis kuka niiitä keksii? anopinjulpukka, sinimätästartar, nuppakopppakurkelo ja miten niitä ruokitaan?). Kestokiitokset meen äiti saa siitä että meillä ei äitienpäivästä oo koskaan turhia hössötetty eikä järjestelyissä mitään marttyyriuskohtauksia harrastettu. Vaan ihan perinteisestihän näissä valmisteluissa taas kävi; lapsi söi suklaat ja jäljelle jäi pelkkä rasia, sori vaan mutsi. Askartelin siitä sitten sulle kortin. Kruunun olet ansainnut ja madonnan sädekehän, toki nuo 70-luvun valokuvatkin vähän inspiraatiota antoi, on niin nutturassa kokoa. Aurinkoista, kukikasta, säkenöivää äitienpäivää ihan kaikille säätyyn katsomatta!

 

image