Ilo on aina tärkein

Tänä keväänä minulla tuli kolme vuotta täyteeen kipukroonikon elämää. Se tuntuu samalta kuin joku olisi varastanut minulta suuren määrän aikaa ja minuutta. Ainahan kaikkia kylmässä vähän kolottaa ja minullakin jos jotakin lapsesta asti, mutta jotain olennaista muuttui kolme vuotta sitten infektion jälkeen ja kierre alaspäin ei tunnu pysähtyvän.Olen joutunut opettelemaan uusia lauseita, ”Tänään en voi…, Voisitko sinä…, Minä en pysty…Autatko…”. Joudun päivittäin laskemaan jaksamiseni niinkuin pienenä tyttönä kolikot karkkikaupassa, jos ostan nalleja niin saanko enää lakritsaisia autonrenkaita. Onneksi olen hyvässä hoidossa, onneksi tukiverkko on kunnossa, onneksi on olemassa lääkkeitä. Ehdottomasti parhain lääkkeistä on ilo. Mikään muu ei anna taudille turpaan yhtä tehokkaasti kuin ilo, tikahduttava nauru, hillitön tilannekomiikka, tekemisen ilo. Iloa varten täytyy olla suunnitelma muuten se hautautuu valvottujen öiden alle ja kipuun. Laskin, että kotimme karvaiset koomikot Waldo ja Regina naurattivat minua yhden päivän aikana peräti seitsemäntoista kertaa! Wau! ja ruokapalkalla. Tekemisen iloa olen toteuttanut voimien mukaan taas kerran mattopuiden äärellä värien hehkussa. Iloa kesään Sinulle!

IMG_2157  IMG_2289  IMG_1776  IMG_2150  IMG_2283  IMG_2276