Mixed Mary

image
Mary ja Rima ja Rimadonna,Rimaleisson,Marleena, Vatukka, Helmitaulu ja monta muuta on mulla lempimänimiä. Musamiehen listassa pääsin kahteenkymmeneen ja sit menin jo ihan sekasin laskuissa ja kirjaimissa.

Päivän aiheena on Mixed Media. Homma, johon törmäsin tässä taannoin ja olen siitä saakka miettinyt että mitenkähän se eroaa skräppäyksestä, kollaasista, romutaulusta, sommittelmasta……että monta on tälläkin lapsella nimeä vaan jos nyt joku osaa tarkemmin määrittää niin pliis kertokaa? Anyway touhu on erittäin hauskaa ja koukuttavaa ja sitähän voi tehdä ihan mistä vaan romusta ja palasta ja tilkusta ja pätkästä ja valokuvasta ja vaahteranlehtiä vois kokeilla ja joku enkelijuttu olis tosi kiva ja tuon kenkätaulun rinnalle vois tehdä sellaisen hienon laukun ja vaikka joulukortteja ja lahjaksi…..

ps. juutuubassa on hyviä videoita aiheesta

imageimage

imageimage     image        image

 

 

 

London souvenirs: Queen of my life

Varmaan joku muakin aikaisemmin on huomannut että maailma on täynnä erilaisia ihmisiä, erilaisia naisia, tyttäriä, äitejä, lapsia, mummuja? Vaan onko olemassa mitään ahtaampaa ja konservatiivisempaa maailmassa kuin äitimyytti, johon meitä kaikkia naisia yritetään tunkea? Gudskelov, maailma on edennyt edes millin tässäkin asiassa. Kahdenkymmenenvuoden aikana on tullut jopa sanastoa eri perhemallien muodoille, uusioäiti, varaäiti, etävanhempi, koti-isä, kakkosäiti. Hyvä! Sanat saakoon yksilöllisesti merkityksensä ja tarkoituksensa. Lontoossa on jopa kuningatar-äitejä ja prinsessa-äitejä ja Catherine-darling!

Meiän äiti on äiti. Mutsi ei taivu murteeseen. Äitee tuo mieleen Ella-mummun. Korttiin kirjoitan yleensä Äirille, on ninkö sopiva porilaist. Tänä vuonna äiti saa IsotKiitokset ainakin siitä että jaksaa olla läheishoitajana omalle isälleen, meirän pappalle  ja tiätty kaikista muista ihanista supertaituruuksistaan kuten miten jaksan ahdistella vihertampiotytärtäni erilaisilla puutarhaan istutettavien kasvien nimillä joka kevät ( siis kuka niiitä keksii? anopinjulpukka, sinimätästartar, nuppakopppakurkelo ja miten niitä ruokitaan?). Kestokiitokset meen äiti saa siitä että meillä ei äitienpäivästä oo koskaan turhia hössötetty eikä järjestelyissä mitään marttyyriuskohtauksia harrastettu. Vaan ihan perinteisestihän näissä valmisteluissa taas kävi; lapsi söi suklaat ja jäljelle jäi pelkkä rasia, sori vaan mutsi. Askartelin siitä sitten sulle kortin. Kruunun olet ansainnut ja madonnan sädekehän, toki nuo 70-luvun valokuvatkin vähän inspiraatiota antoi, on niin nutturassa kokoa. Aurinkoista, kukikasta, säkenöivää äitienpäivää ihan kaikille säätyyn katsomatta!

 

image

 

Ilon perhoset ja pöllöt

Mummulan seinälllä oli ryijy ja ryijyn alla kirstu kuin aarrearkku. Ruusukannen alla piilossa olivat värit, sävyt, muistot ja aikeet, pussukoissa järjestyksessä ja sikinsokin, lankoja, nappeja, kankaanpaloja. Löytäjä sai pitää. Kikka- tädin kanssa suunniteltiin huolella värit ompelukuviin. Muistatteko, niitä pahvisia, reiitettyjä joihin tikkailtiin tylsällä parsineulalla? Muisto antoi idean tämän vuoden ystävänpäiväkorteille.

Toissa viikolla oltiin lääkärissä Kikka-tädin kanssa, ”Kiitos ku olit puhemiehenä ja kyytinä. Tästä oli ny vaivaa sulle”. ” Sinä sillon, minä nyt” vastasin. Täti vastas ettei semmosia enää lasketa. No niinhän se ystävyydessä meneekin että vuoroin toinen toistaan varten ja kuka niitä laskemaan.

Hyvää Ystävänpäivää Sinulle! Toivottavasti viihdyt blogini parissa.

.image image