Mekosta mekompi

image  image

Mun kesäuusintamaraton oli nettiboksin MadMen, kaikki tuotantokaudet. Mitä pukuloistoa! Aah! Ihana Betty, tyrmäävä Megan, kiehtova Peggy. Tottakai myös megasarjan koko juonimaailma mainostoimiston maailmassa ja mainonnan historiassa on kerrassaan koukuttava. Niin että johtuiko sitten tästä aivopesusta, mutta nyt syksyksi oli pakko saada huivikaulus mekkoon. Tuunasin siis vanhan farkkumekkoni. Vaihdon kaulukseen ihanan Nextilli sifonkilöytöni liehumaan ja vaihdoin hihansuun rannekkeet mustaan farkkuun. Halusin koristetta ja väriä myös helmaosaan….sitten kuin selviönä sinne ilmestyi Rufi pallonsa kanssa. Vielä kun jostain löytäis ison nutturan ja kiltin tytön käytöstavat ni ois ihan mad meininki.

image  image  image

Mun design

image   image

Mun mielestä suomidesign on aika boring ja paikoilleen jämähtänyttä, että jos nyt siis vähän sais tässä tilittää. Aina sama Unikko, aina sama teltta, aina sama trikoo, josta et tiedä onko se mekko vai yöpaita, tyyli vai vahinko. Mustaamustaa, jos on tosi rohkea mallisto niin löytyy vähän harmaata kuositeltuna sekaan. Sitten astuu valokiilaan uusi nuori muotisuunnitelijalupaus ja taaaaaaas musta trikooteltta.Niitäkö me suomalaiset naiset haluamme? Sellaisiako me suomalaiset naiset olemme? Minä haluan väriä, muotoa, kimallusta ja ”yksilöllisyyttä”. Muutama ulkomaalainen (ja made in aasian hikipaja) merkki on suosikkini vaan laatu on huono. Paras/pahin muisto on työtilanteessa kahvia ottaessani mekon (n.100e) hiharöyhelö eli puolet hihasta irtosi ja tippui kuppiin, juu u ihan vaan noin isseksseen jeps. No nyt ei ole enää häränpäivää kun ihan itse voi ommella niin ei tarvitse enää olla ja kiukuta. Hyvä niin. Tässä on nyt tää paree versio siitä mekosta ( Proto ja sen virheet). Tää on nyt siis Scandinavia meets African printtiuudelleenajattelun eli etnoretro. On noi mummun vanhat finlaysonit niin ihkui.

imageimageimageimage

ps. Muista vaatevallankumous 24.4!

Proto ja sen virheet

image    image

Eka koeviikko koulussa läheni ja oli siis syytä tehdä mekosta proto eli kokeiluversio. Halusin tilkkutäkkimäisen vaikutelman joten valitsin helmaosaan ”paloiteltuja” kaitaleita. Miehustan osista jätin tilkkupaloittelut pois. Saumoiksi valitsin yhdyssauman ja tilkkuihin edestakaissauman. Koska oletin mekon edes jotenkin onnistuvan (jo testattu kaava) en ihan protokankaasta sitä lähtenyt tekemään  vaan otin käyttöön vanhaa osittain virttynyttä verhoa ja mummulan ruutulakanaa. Vaan kuinkas sitten kävikään? Etukappaleen eläväksi tarkoitettu vaakakolmio ( ja helmaosan vaakapalat) on ehkä järjettömin idea ikinä. Koko homma luo kauhuefektin valtaisasta vatsasta ja minäkin, jolla vatsaa ei edes ole näytän raskaana olevalta valaalta. Apuva! Sen sijaan minulla on peppu, hyvinkin muodokas sellainen ja takaosan leikkaukset onnistuivat prikulleen; vyötärön kohdalta saumalla kaartaen poikki, alaosan muotolaskospoistot jaettu viiteen pystysuoraan kappaleeseen. Todellakin toimii! Tilkkuilun taiteellisena ideana on saada suomikuosiin etnohenkeä. Proton väriyhdistelmä on ehkä vähän tarhatätimäinen (kaikki kunnia tarhatädeille), mutta kyllä muutama paljetti ja pitsiliinanen muuttaa vanhan lakanankin jos ei nyt ihan afrikaksi niin ainakin  ameriikaksi. Miltähän se astetta onnistuneempi versio sitten näyttää?

 

image  image  image

Juhlavalmiina, minä ja niityn kukat

 

imageimageimage
About neljä vuotta sitten heinähelteessä ja aleähkyssä kävin itseni kanssa tiukkaa keskustelu uffalandian pukukopissa tämän mekon tarpeellisuudesta. Mutta koska sen hihat olivat niin hurmaavat ja alaosa niin oikea, kukat söpöistä söpöimmät ja se juurikin melkein mahtui päälle (hengitys on niin yliarvostettua) ja koska se oli hylättynä niin surullinen, pulitin kiltisti aivan liian korkean hinnan kassalle. Kotona taivastelin että mitä perskutarallaa minä näillä kaikilla tekeleillä teen.

Siloin tällöin olen mekkoa kaapista sovitellut ja haaveillut. Ja vihdoinkin tänä keväänä mekon kukat heräsivät eloon. Kun tuunausidea kypsyi omassa hautomossa valmiiksi tilasin ajan spesiaaliglamourtieteen yliompelijalle ( vrt erikoiskirurgia). Ou jees beibi! Oikein arvattu, kyseessä on the IraMaria. Ja lopputulos on taas kerran täyttä timanttia; mekon miehusta on nyt joustavaa kukkatrikoota, olkapäät paljastettiin auringolle ja kultanauha korostaa vyötäröä. Kiitos Iras’ Studio. Eläköön kesä, kukkaniityt ja lämmin tuuli. Mun mekko on niin onnellinen hulmutessaan tämän kesän juhlissa.

image