Musaa, miehiä ja mustikkapiirakkaa

Mitään en kaapeleista, suppareista tai etusista ymmärrä mutta semmää tiärän että hifimiehet on sitten mukavaa sakkia. Musan kuuntelu ja kaapeleiden vertailu kuluttaa ihan huimasti energiaa, joten kuunteluillloissa pitää olla myös evästä. Nyt sain kunnian olla valmisteleva kokki musamiehen järjestelyissä ja vaikka olenkin ihan ok ruuanlaittaja niin kyllä enenevässä määrin kulutan aikaani intohimoisesti muualla kuin köökissä. Ruokablogiksi tämä tarinaniskentä siis tuskin tulee koskaan muuttumaan vaan nyt poikkeuksellisesti, Bon Appetit:

Possuressu -kassler on ollut yön marinadissa ja sitten se otetaan erittäin ajoissa ensin huoneenlämpöön ja sitten vasta uuniin max 120 astetta lasikannen alle hautumaan.

image  image

Kesän salaattilöytö on rapsakka, raikas Cosmopolitan (kiitos äiti vinkistä). Leipäjuusto on kuutioituna mutta vielä puuttuu vasta tarjoiluvaiheessa lisättävä marinoitu sipuli original a’la Anne; kaada pakastepussiin loraus öljyä, ripaus sokeria, ripaus suolaa, pippuria, ehkä loraus sinappia ja tilkka valkoviinietikkaa. Lisää suikaloidut sipulit( puna-, salaatti-) ja hiero, pusertele sekaisin. Anna tekeytyä hetki tai vaikka yön yli.

image  image

Mustikkapiirakan leivon irtopohjavuokaan ja jätän keskustan tahallaan vähän mudcakemaisen pehmeäksi.Kun piirakka on vielä kuuma eli juuri uunista tullut niin painelen valkosuklaapaloja ylläreiksi sekaan. Normimokkapalat saa marjaisen piristyksen jo uuniin mennessä,  jäiset punaviinimarjat ripottelen pellille taikinan päälle.

 

image  image

Hyvvää kuulemma oli ja kivvaakin vielä. Jaa missä mää olin? No, heti kun köökivuoro loppui niin startattiin laulusiskon kanssa karaokeen ja Mustalahden satamaan kuuntelmaan satumaisen hurmaavaa Aino Vennaa. Ihana, ihana, rakas musiikki ja ystävät. Kiitos.

 

Kravattipakko

Tiedetään, tiedetään! Ei oo mikään maailman raikkain idea käyttää vanhoja kravatteja, mutta tahtoo silti. Pidemmän aikaa olen etsinyt valmista korsettiosaa ja nyt sen vihdoin löysin uffalandian euron päiviltä. Ja eiku hommiin…. Mallasin korsettiosan sopivaksi ja ompelin kravatit kiinni. kravattien alareunat jäi lenksulle, ehkä siistein ratkaisu mutta aika tylsä ja tyhmä, saattaa muuttua asun mukaan. Korsetti istuu aikas tiukasti ihan itsekseen. Punainen kravatti keskellä toimii kaulanauhana ja vielä yksi musta kraka kiertää niskan tukilenkkinä.

Jaa mistä mä noi kravatit sain? No kato musamies oli poikai reissulla viikon. Oho.

Alunperin järkeilin tätä yläosaksi kirkkaanpunaiseen pitkään sifonkihameeseen vaan nyt valmiina tuli kyllä eniten sellainen punkfiilis. Vois asustella hakaneulaa, metalliketjua, maihinnousukenkää ja revittyä farkkua, kaiken kruunuks asenteellinen rotsi. Ei huano.

image   image

Koivistoinen quartet TTT & Tuulensuu

Niin se saapui tauti meidänkin taloon köhisemään. Kuumemittari ja kalenteri heittelivät kuperkeikkansa lupaa kysymättä. Terveen toivossa, vielä vähän toipilaana olimme kuitenkin enemmän kuin valmiita pieneen ulkoiluun lauantain kunniaksi. Maltillinen lähtö nautiskeltiin snacks -muodossa rakkaassa kantakolossamme gastropub Tuulensuussa. Paikan maukas menu ansaitsisi ihan oman juttunsa (jonka ehkä myös myöhemmin tulee saamaan), tällä kertaa riitti tutut ja taivaalliset combot; mulle maalaislohkoperunat ja päivän siideri (ranskalainen tällä kertaa), musamiehelle takuuvarma Palm ja olutlautanen (lämmitetyilla chorizoilla).

Sellanen työnjako meillä kotona on että musamies on hyvinkin miehekkäästi asiantuntija asiassa kuin asiassa, mä taas en oikeen tykkää tietää mistään mitään (pysyy freshimppänä). Elämänipituinen rakkaus mulla on jatsin kaa vaan nimien kanssa ymmyrköin että KukaKoivistoinenmikäMcBrideolikoseReevesvaiRoss, onneks noi naamat pelastaa ja tuttu kaksikko niitä torvia nytkin TTT :lla puhalteli. Jukka Eskolan soundi on niin puhdas, sellanen ” kaikuu luodolla yksin ” – kuulas ja siinä puhtaudessaan täynnä hienoja vivahteita kuin hyviä lauseita jotka vihjaavat suunnan mutta jättävät määränpään arvoitukseksi. Kyllä, Eskolalla oli ehdottomasti illan mielenkiintoisemmat kuviot. Tottakai itse the Eero Koivistoinenkin oli kunnossa vaan tulipahan taaaas kerran mieleen että jos kokemusta on, osaamista on, elettyä ja tehtyä löytyy niiiiin tarviiko sen sitte olla niin vakavaa vääntöä vai voisko olla vähän hauskempaa? Kvartetin takarivin lahjakkuusryhmä oli mun makuun ihan liian kiltti, vahvasti rytmihäiriöinen ja free, eli ihan normit nuorten miesten helmasynnit. No, nössötys loppukoot ja makuasiat palatkoon paikoilleen, sillä jälleen kerran sain olla ylpeä ja kiitollinen siitä miten hienoa suomalaista musiikkia ja musisointia meille esitettiin. Eläköön hyvinvointiyhteiskuntamme loistava musiikkikasvatus!

 

image

Kakkuvati 2

Sitä olen tässä ajatellut että onkohan joku ajatellut että mitäs minä olen ajatellut kun tommosesta hyvinkin juurekkaasta palvimiehestä tehdään ny sitte blogissa yhtäkkiä musamies. Että onko vaan yritystä sinne mediasanaston puolelle? Saattaa olla. Enemmältikin tarkoituksena on tuoda perheemme salat julki. Nyt kun noi makkarat taitaa kutakuinkin olla myytynä on mies uponnut (plumps), tokikin jo teininä alkaneeseen, hifiharrastukseensa enemmän ja enemmän. Musamies on siis hifimies. Vaan toi hifi sanana on kyllä saanut sellaisen hifistelyleiman ettei toi jätkien touhu ole semmosta alkuunkaan. Musaa meillä on elämä ja talo täynnä. Jaa miten tämä liittyy kuvan (tyhjään) kakkutarjottimeen? Ei kai mitenkään, paitsi että pitkästä ja onnellisesta lovestoorista huolimatta joskus tässä sohvalla mietin että missä ne kaikki sokerileipurit sitten silloin mahtoivat olla kun mä miestä metsästin.

imageLiimana käytetty Loctite Power Epoxy