Kulmikasta

image  image  image

Lähdin taas tädille kaupunkiin avuksi. Unohdin parkkikiekon (45e), hoitokokouksessa en muistanut lääkärin nimeä ( täti korjasi kirkkaasti oikein), annoin hoitajille väärät päivämäärät ja kaadoin mehukeiton auton lattialle. Kumpikohan meistä tarvitsisi toimintakykyä tukevaa apua arjen asioissa?

Nyt kun olen omaisena täyttänyt jos jonkin näköistä muistitestiä ja lomaketta koskien tulevaa ja mennyttä niin yksi kysymys on jäänyt todellakin takaraivoon pyörimään. Määrittääkö ulkoiset kategoriat, ennakko-odotukset, diagnoosit meitä liikaa? Jos ihminen on yli 70 ja unohtelee, hänellä on alkava muistihäiriö. Nuoremmat saavat koheltaa ihan vapaina hukassa olevien avainten, lappujen, nimien ja paikkojen sekamelskassa. Onko masennus sama kuin toivottomuus ja halipula? Onko adhd sama kuin energinen yliälykkyys? Onko niskasärky vihaa? Vaivaako meitä ikinäkään mikää muu kuin rakkaudettomuus ja rauhattomuus? Monestako näkökulmasta olemme valmiita katsomaan asioita vai haluammeko elää määritetyssä lokerossa?

No vaan ei kai se nyt ihan niinkään ole, kyllä asiantuntijat hommansa osaavat, testit luovat tulokset ja diagnoosit helpottavat, mutta…

Tässä laukussa on monta näkökulmaa ja kulmaa, vähän niinkuin siinä testissä että montako neliötä näet. Ja sitten voit nähdä vielä yhdet vanhat farkut, pari vyötäröä  ja takakappaleen nahkatakista tai sitten jotain ihan muuta.

Farkkupalojen koko on lev 13cm ja kork 14cm, nahkaosuus on 14cm korkea ja 7cm varattuna pohjaan. Eli kassin korkeus on 38 + pohja. Ompelin koko hoidon ensin peräjälkeen yhteen, sitten yhtenäisen sivusauman kautta tuubiksi ja sitten nahkapohja kiinni, vuoren ja päällisen väliin laitoin pohjapahvin, ja lopuksi käänsin oikein päin ja ompelin vuoren pohjasauman oikealta puolelta. Lisäsin päälliompeluna farkkuvyötäröt hantaakeiksi.

image  image

Istuva laukku

image

Kun minä seison, tämä laukku istuu. Se istuu vyötärölle, oikein solahtaa. On ihan täydellisen kokoinen menopussukka; avaimet, huulipuna, puhelin ja rahat. Värit muodostuvat vaikka retrokankaiden jämäpaloista, takakappale farkkua ja vanha tasku uudelleen kiinnitettynä. Ihan just niin kiva tai tyylikäs tai huomaamaton tai the point tai whatever…

image  imageimage      image

Muutama on tullut tehtyä, vielä vois kokeille vaikka nahasta tai mustasta pitsistä tai ihan pienistä farkkupaloista tai kaffepussista tai …

image

image   image   image

Ja nolen muuten ni aikas nylpee ko kerta osaan tehrä rehellisesti vuoreellisen pussi, vissi kätevä.

Vieraana Kummitäti Tuula

image

” Puolet isää, puolet äitiä, kolmannes kummia….” loruilin viime keväänä kun oma kummityttöni Jannika G. oli vieraana vaan nythän kävi niin että vierailulla olinkin minä, oman kummitätini luona. Nam,kun oli maistuvaa serveerausta. Emännällä oli päällään uuden elämän saanut vanha verho ja seinällä itsemaalatut kukat.

Yhteistä harrastusta meillä löytyy niin taidemaalauksen, kuorolaulun kuin tuunauksen ja ompelun maailmoista. Todeta saimme myös että molemmat olemme olleet kaiken kierrättäjiä jo kauan ennekuin asiasta tuli trendi-ilmiö. Tässä jutussa voisi olla tuhat kuvaa toinen toistaan upeimmista töistä ja monenmonta tarinaa niin kekseliäistä ratkaisuista. Otetaan nyt kuitenkin ihan vaan tommonen pieni pintaraapaisu esiin ( meillä oli niin paljon muutakin lörpötettävää ja muisteltavaa). Esittelyssä siis valtavan taidokkaita jämänahoista tehtyjä takkeja. Vinkki: palatöissä kopioi ja leikkaa kaava sanomalehdestä. Kun paloittelet sen niin tiedät mikä pala kuuluu mihinkin kun seuraat sanomalehden tekstiä/kuviota.

Kiitos kivasta lounaasta ja hyvistä vinkeistä Kummitäti!

image  image  image  image  image  image  image

 

 

Vieraana Sistersisterin festarihame

Mähän sanoin että tää homma tarttuu kuin virus ja koukuttaa kuin salmiakkisuklaa. Kun me oltiin siskon kanssa pieniä tai nuoria niin systerihän se oli, joka ompeli ja neuloi koko ajan. Ja edelleen oon sitä mieltä että se on meidän perheen ”virallinen” ( siisti ja tarkka) ompelija vaan anti olla ei mee enää kauaa että siitäkin tulee totaalisesti tämmönen hulttiotuunaaja, sano mun sanoneen. Joka tapauksessa sisko kaivoi ompelukoneen naftaliinista (Onneksi olkoon!) ja työpöydän torilta ja nyhhäll on festarihame. Kontista ostetut mokkahousut leikattin auki, vanhat farkut suikaleiksi ja hottis mokkahame kesäbailuihin valmis. Hiano! Kiitos vierailusta siskosein!

 

image  image

image  image

 

 

 

Liimaako kuuma?

Mie en ymmärrä, enkä mie ossaa vai mikä hiivatti tässä mättää? Kuumaliima??? ja pari huutomerkkiä !!!! Miten sitä käytetään? Vuonna aloitus ostin halpispyssyn, ei tullut liimauksista mittään. Opistoaikana olin teatterissa työharjoittelussa ja käytin waltawaa huipputykkiä, kyllä pysy ja kyllä palo sormet ( ihan vaan vähän vaan tosta painan ja korjaan). Työhuoneelle liimapyssyä hankkiessani, yritin kartoittaa mahdollisimman monipuolisesti eri vaihtoehtoja (niitä ei ole?), hinta-laatusuhdetta ( tä?) ja lopulta ostin sen mikä käteen sattui tarpeen hetkellä. Liimasin muovikorkkeja, ei pysy, posliinia, ei yhtä hyvä kuin cerafit, kangasta lasiin, niin ei ei ei. Kauhee kökkö tai ihan liian vähän.  Kysyn fiksummilta ??? ”Joo ei  ne tahdo pysyä”, ”Sulla on hepponen pyssy” ”Se on liimasta kiinni”. APUA APUA APUA! Oikeesti pliis kertokaa!

No tämmöset nahkakukat on nyt kuumaliimattu rintanapin päälle ja toistaseks pysyy. Tää oli muuten kiva ohje ja helppo. Mun mielestä tosta ommellusta hapsusta tuli aika söpö ja paksumpi nahka jäikin yksinkertaisiksi suikaleiksi, mutta jos hapsu on liian ohut ja pitkä niin pakkaa tuleen ympyrään rakoa (alin kuva)

image

imageimage