Vieraana Kummitäti Tuula

image

” Puolet isää, puolet äitiä, kolmannes kummia….” loruilin viime keväänä kun oma kummityttöni Jannika G. oli vieraana vaan nythän kävi niin että vierailulla olinkin minä, oman kummitätini luona. Nam,kun oli maistuvaa serveerausta. Emännällä oli päällään uuden elämän saanut vanha verho ja seinällä itsemaalatut kukat.

Yhteistä harrastusta meillä löytyy niin taidemaalauksen, kuorolaulun kuin tuunauksen ja ompelun maailmoista. Todeta saimme myös että molemmat olemme olleet kaiken kierrättäjiä jo kauan ennekuin asiasta tuli trendi-ilmiö. Tässä jutussa voisi olla tuhat kuvaa toinen toistaan upeimmista töistä ja monenmonta tarinaa niin kekseliäistä ratkaisuista. Otetaan nyt kuitenkin ihan vaan tommonen pieni pintaraapaisu esiin ( meillä oli niin paljon muutakin lörpötettävää ja muisteltavaa). Esittelyssä siis valtavan taidokkaita jämänahoista tehtyjä takkeja. Vinkki: palatöissä kopioi ja leikkaa kaava sanomalehdestä. Kun paloittelet sen niin tiedät mikä pala kuuluu mihinkin kun seuraat sanomalehden tekstiä/kuviota.

Kiitos kivasta lounaasta ja hyvistä vinkeistä Kummitäti!

image  image  image  image  image  image  image

 

 

Vieraana Ceci ja ihkuin Helinä

” Olipa kerran maailman kaunein Helinä, joka sai siivet……Tervetuloa vierailulle Ceci!

Olen Cecilia Porista ja harrastanut käsitöitä enemmän tai vähemmän koko ikäni. Rakkain asia on lastenvaatteiden ompelu ja niitä olen ommellut jo ennen omia lapsiani. Minulla on aina joku projekti kesken, enkä voi kuvitella istuvani sohvalla ilman sukkapuikkoja tai virkkuukoukkua ja vapaapäiville on varattuna ompelujuttuja. Olen aina valmis kokeilemaan jotain uutta juttua ja mitä haastavampaa sen mukavampaa. Nyt olen hommaamassa harrastukselleni ammattinimikettä ja parin vuoden päästä olen toivon mukaan vaatetusompelija, josko sillä tittelillä pääsisi etenemään tässä harrastuksessa.

Haluan myös kasvattaa lapsistani luovia, milloin ollaan kylppärissä päästä varpaisiin maalissa ja milloin keittiö näyttää kuin glitteripurkki olisi räjähtänyt. Sotku ei ole meillä kiellettyä, lapset kasvavat nopeammin kuin ajattelisi.

Käytän paljon kierrätettyä kangasta, kaikki napit ja vetoketjut otetaan talteen, myös tuttavat tietävät ettei mitään saa laittaa roskiin ennenkuin olen ne tonkinut. Tätä blogivierailua varten halusin tehdä jotain kierrätysaiheista ja meidän ranskanbuldoggi Helinä 10kk kaipasi lämmikettä talveen. Niinpä valitsin ensin materiaalit vanha villapaita, farkut, lasten vanha ulkoilupuku mikä oli maalausprojektissa tuhottu ja vuorikangasta. Ainoat ostetut osat tuotoksessa ovat tarra ja heijastin nauhat.

DSC_0048   DSC_0046

Sitten mitataan kohde ja meillä ollaan sen verran laiskoja tapauksia ettei takapuolta nosteta 🙂 Tärkeimmät mitat on selkä, rinnanymärys, ja kaulanympärys.

Sitten piirretään kaavat. Nämä on meidän ranskikselle piirretyt kaavat.

  DSC_0070DSC_0072-2

 

Ja näin saatiin Helinälle lämmikettä talveen. Rusetin ompelin suoralla n. 1cm päästä reunasta jolloin käytössä farkku lähtee rispaantumaan ja antaa Helinän siiville viimeisen silauksen:)”

Wau ja kiitos, sanon minä. Rufille ja Reginalle en uskalla tätä edes näyttää.

 

 

Vieraana Sistersisterin festarihame

Mähän sanoin että tää homma tarttuu kuin virus ja koukuttaa kuin salmiakkisuklaa. Kun me oltiin siskon kanssa pieniä tai nuoria niin systerihän se oli, joka ompeli ja neuloi koko ajan. Ja edelleen oon sitä mieltä että se on meidän perheen ”virallinen” ( siisti ja tarkka) ompelija vaan anti olla ei mee enää kauaa että siitäkin tulee totaalisesti tämmönen hulttiotuunaaja, sano mun sanoneen. Joka tapauksessa sisko kaivoi ompelukoneen naftaliinista (Onneksi olkoon!) ja työpöydän torilta ja nyhhäll on festarihame. Kontista ostetut mokkahousut leikattin auki, vanhat farkut suikaleiksi ja hottis mokkahame kesäbailuihin valmis. Hiano! Kiitos vierailusta siskosein!

 

image  image

image  image

 

 

 

Pussi ja kassi

Taas kerran naureskelttin siskon kaa lapsuuskuville, luistelemassa ollaan ja päällä on samettihousut ja ilmeisen huurteinen villapaita (ja monetko villahousut?). Kyllä on kiva, että maailma menee eteenpäin ja kehittyy. Taitavat nuo nykylasten älytech -haalarit toimia huomattavasti paremmin touhussa ja tuiskussa. Ihan kaikki ei kuitenkaan ole aina paremmin ja materiaalien huonontuminen/muovistuminen/kertakäyttöisyys on tätä päivää. Nöyränä pyyntönä kaikille! Huolehdithan että ne hyvät, siis ei tällä vuosituhannella tehdyt vaatteet ja kankaat päätyvät asialliseen kierrätykseen. Kiitos. Voi olla että mummulan vaatehuoneessa kaikki on kamalaakamalaakamalaa, älä anna sen kuitenkaan estää asiallista ja vastuullista kierrrätystä. Älä pliis heitä tekstiileitä roskiin perunakuorien joukkoon vaan toimita ne lähimmälle kirppikselle kiitoskiitoskiitos.

Onneksi joku oli nämä kaunokaiset tyynyliinat Konttiin kantanut ja minulle tuli mahdollisuus kokeilla muistaakseni käspaikasta tuttua ohjetta. Toisen järkeilin  sitten ryppynarulla vähän pussukkaisempaan muotoon. Munat piiloon, noitia näkyvissä!

 

image

 

image     image

 

Farmarikankasterapiaa

Silloin kun asuttiin vielä toispuol toejokkee ja oltiin pieniä niin äiti ompeli meille, mulle ja siskolle vaatteet. Varmaan itselleenkin suurimman osan, se oli vähän ajan henki.Ruskea pahvilaatikko oli täynnä Burda-lehtiä ja kaavoja, kuvia onnellisista äiti-tytär-pienikoira asetelmista ihan samiksissa takeissa ja mekoissa. Voi iloisen tyylikäs seitkyt luku!  No tämä allaoleva ryhmäkuva on vuodelta 74, ollaan vähän niinkuin koko suvun voimin lähdössä vapputorille (iskä ottaa kuvaa) vai oltaiskohan jo tulossa kun on viuhkat ja pallot. Niin ollaan sieviä siskon kanssa peruspoplarit päällä! Mummun baskericollection oli ihan huima, löytyi joka väriä eri sesonkiin ja aina hakaneula jossain kulmassa pitämässä muodon kuosissa.

Jotain yhdentoista kieppeillä olin sinä keväänä kun kevätjuhliin oli varattu tunikamainen hienosti raidotettu sininen kangaspaita ja pitkä frillahame. Sitten lähdettiin kaupungille ostamaan sopivia kenkiä kesäksi. Kaupassa oli niiiiin fantsut korokepohjaiset sandaalit (sitä juuttipunosta), päällinen tehty farkkupaloista. Niin täydelliset just siihen asuun. Pitkään me äitin kanssa väännettiin, haudottiin asiaa ja kuunneltiin isän järjen ääntä. Niinhän siinä sitten kävi että ne kengät jäivät kauppaan. Kai sitten mukaan tuli jotain käyttökelpoisempaa, en muista vaan ne hienot tietty muistan ikäni. Äidin kanssa naureskeltiin näitä muistoja männä viikolla, lapsuuden traumansa meillä kullakin. Tästä kai mulla sitten tää farkkufetissi jäi…..ehkä……mutta lehdessä sanottiin että hapsut ovat tänä keväänä IN.

 

1974_5_1 vappu  image