Istuva laukku

image

Kun minä seison, tämä laukku istuu. Se istuu vyötärölle, oikein solahtaa. On ihan täydellisen kokoinen menopussukka; avaimet, huulipuna, puhelin ja rahat. Värit muodostuvat vaikka retrokankaiden jämäpaloista, takakappale farkkua ja vanha tasku uudelleen kiinnitettynä. Ihan just niin kiva tai tyylikäs tai huomaamaton tai the point tai whatever…

image  imageimage      image

Muutama on tullut tehtyä, vielä vois kokeille vaikka nahasta tai mustasta pitsistä tai ihan pienistä farkkupaloista tai kaffepussista tai …

image

image   image   image

Ja nolen muuten ni aikas nylpee ko kerta osaan tehrä rehellisesti vuoreellisen pussi, vissi kätevä.

Huivin sinisen vain, nyt mä tuunata sain…..

image
Ja lauletaan…laa….”Huivin lahjaksi sain, huivin sinisen vain….”IIK! No niin onkin, kyseinen biisi on musahistorian pahin korvamato. Itse olen kokeillut toivelaulukirjamaratonia, meditointia ja kaikkia mahdollisia sananmuunnospalindromisudokuja, mutta joskus tuosta veisusta ei pääse eroon ei millään. Anteeksi, en enää koskaan tahallisesti levitä moista virusta.

Tätä huivia en saanut lahjaksi vaan ostin kirppikseltä juurikin tuon kauniin sinisen keskustan vuoksi. Tuntuu olevan ihan originaali eli villainen vaan ei kuitenkaan niin pistelevä kuin jo kaapissa oleva viininpunasävyinen. Ilmeisesti alkuperäisissäkin on siis eroja. Anyway hapsut hapsuttivat vähän liikaa, joten tuunasin ne palmikolle ja viä vähä viä helmiä lisäkoristeeksi…jaa kauanko meni aikaa? Ei paljo mittäänkään; reissu eestas Helssinkii, parit aurinkohetket ja strömsöömaratonilähetys ja sit viä vähä ja hetki …” Kätke lahjaani en, harteillein kiedon sen, muille kerro en vain…..”

image image  image

Vieraana TeatteriTähden hurmaavat helmat

”Who ya gonna call? Ghostbusters” -tyyliin voi tykittää tämän vieraan esittelyssä. En toki tarkoita että kyseessä olisi nyt kummitusmetsästys vaan jos haluat saada esim. parhaan uutuussalaatin ohjeen, tsemppiä tulevaan haasteeseen, hyvät naurut kunnon vitsistä tai osaavan vastauksen ja ohjeistuksen pulmaan kuin pulmaan niin…….soita Annelle!

”Olen Anne Suurimaa, tekstiilityön opettaja Parkanosta. Toinen ammattini on elämäntaidon valmentaja eli life couch. Nuorempana yksi haaveammateistani oli teatteripuvustaja, mutta eipä sen toteuttaminen kokopäiväisesti olisi oikein ollut mahdollista täällä maaseudulla ja niinpä minusta tuli kässäope. Kuinka ollakaan, puvustamaan olen kyllä päässyt, sillä näyttelen kesäteatterissa ja koulussa opetan myös ilmaisutaitoa.Olen myös ommellut penkkariasuja, naamias- ja teemapukuja. Nyt sormet jo syyhyävät tämän kesän roolipukuni ompeluun. Kunhan löytäisin siihen sopivan kankaan, jotain kirjavaa intianpuuvillatyyppistä ja sitten siihen tulisi mausteeksi vähän astrologiaa ja muuta mystiikkaa. Tule heinäkuussa katsomaan miten onnistuin (www.parkkateatteri.fi)

”Kyllä aika tavaran kaupittee” sanoo vanha sananlasku. Minun käsityövinkkinäni on helmalakanan tuunaus äidin vanhoilla, ihanilla pitsilakanoilla. Kesämökkimme on sisustettu kierrätysperiaatteella. Viime vuonna saimme sinne ystävältäni korkean jenkkisängyn. No, vanha helmalakanahan oli sitten ihan liian lyhyt, eikä peittänyt patjan reunoja, saatikka sängyn alla olevia säilytyslaatikkoita. Silloin muistin äidiltä saamani valkoiset pitsilakanat. Leikkasin kolmesta parhaasta jatkopalat helmalakanaan. Päätyyn, joka näkyy parhaiten, pääsi se kaunein pitsi ja sivuille tuli toisenlaiset pitsit. Kulmissa olevien laskosten kohtiin laitoin kaksinkertaista lakanakangasta. Eli ompelin pitkäksi pötköksi sivupitsin, kulmapalan, päätypitsin, kulmapalan ja toisen sivupitsin. Tämän ompelin sitten helmalakanan reunaan. Minun helmalakanassani oli laskokset myös keskellä pitkää sivua. Ompelin laskokset kiinni ja samalla kiinnitin saumaan kapean valkoisen koristenauhan. Helmalakanaa ei kannata tehdä liian pitkäksi, vaan on hyvä jättää noin 10 sentin siivousvara lattiasta ylöspäin. Näin vanhat pitsit saivat arvoisensa aseman ja ovat mielestäni yksi kauneimmista yksityiskohdista mökkisisustuksessa.

Yksi idea johtaa toiseen. Edellinen omistaja kotitalossamme on ollut ahkera ruisleipien leipoja ja jätti varastoomme leipien nostatuslautoja. Toin niistä kaksi mökille. Ja kas, kun ne laittaa jenkkisängyn päälle, siinähän on kätevä tarjoilupöytä kun väkeä on enemmän. Kaunis helmalakana näyttää silloin pöytäliinalta. Ulkosalla syödessä laudat voi laittaa pöydäksi terassikaiteiden kulmaukseen. Siis kyllä, aika tavaran kaupittee.”

Kiitos vierailusta Anne ja sen verran lisään että menkää ny hyvät ihmeiset tänä kesänä Parkka-teatteriin. Siellä saa aina hyvät naurut.

 

imageimage

 

Valaistunut ryysyläinen

Mun kamukulta, huippumimmi Piketsu ajeli huoltoon talvirenkaita vaihtamaan niin jätkät sano kulutuspintojen olevan siinä kunnossa että tarttis vaihtaa. No muikki takas autoon, ajoi veholle ja osti uuden merssan, sitä mitään ny pelkkiä renkaita aleta osteleen. Tarina on tosi. Sama meillä tänä keväänä; en viitsinyt pestä ikkunoita niin tilasin uudet ( hahaa!  arvakkaas vaan kauanko oon oottanut että pääsen lohkaseen..) Kolme komiaa miestä, kakskytäkaks klasia, kaks päivää ja WAU mikä valaistuminen. Nyt on valkoiset sisäpinnat, ihanaa, sälekaihtimet, ihanaa ja tuuletusikkunat ihanaa. Tätä onnen määrää kun voi laittaa verhot tai olla laittamatta, eikä miettiä että vetääkö,peittääkö, häikäiseekö.

imageimage image

Ryysyistä kasattu tilkkuverho on ollut to do -listalla jo kauan. Olen tuunaustorilta keräillyt kaikkia epämääräisen pituisia verhoja, pitsin pätkiä ja kangastilkkuja. Tilkkuleikkurilla tein lehdenkannen kokoisia palasia, sitten suoralla kiinni ja päälletikkauksena siksak (tavoitteena  kevyt sauma).Saas nähdä miten saumat sitten kestää, mutta se hyväpuoli tässä shabby chic tyylissä on että aina voi parsia ja lisätä paikkaa, nauhaa, pitsiä ja paljettia, ja ryysyt senkun ryysyyntyy. Kuvista tuli vähän luvattoman tummia, sori.

Pelkoa ja pitsiä

imageMulta kysytään, että säästätkö ihan kaiken jatkokäyttöön? Kyllä säästän. Työhuoneeni on ylitsepursuava kaaos sillä kaiken pitää olla myös näkösällä niin kato inspiroituu ja muistaa ottaa sitten käyttöön kans. Toinen kysymys kuuluu, että saako sulle tuoda kaikkea kamaa? No, ihan kaikkea kamaa ei, heheheheheh, mutta siis kaikki lailliset juu niin kylläkyllä tänne vaan. Mie sitte itte sortteeraan, pesen ja kahtelen. Yllättävän paljon on vielä esimerkiksi suht kuntoiselle ja jostain syystä käytöstä poistuneelle paidalle käyttöä : kaulus, napit, hyväkuntoinen kangas ja hihansuut. Ja niihin on niin helppoa lisätä vaan vähän pitsiä ja paljettia, muutama nappi…..vaan jos olen ihan rehellinen niin nämä kalvosimet ovat tallessa vain siksi, että niissä on niin hyvät napinlävet. Minä en nimittäin osaa tehdä napinläpiä. Ja just nyt kun näitä sanoja pyörittelen niin alkoi oikeinkin kyrsiin että miten niin en osaa. Mikä siinä voi olla niin vaikeeta? Pelko.Kauhu. Turhautuminen itseen ja osaamattomuuteensa. Fiksu sanoi joskus  (oisko ollut joku turkka?) että vaikeinta monessa hommassa on ylittää se pelon luoma kauhu niin että pääsee varsinaisen työn alkuun. Kuulostaako tutulta? Montako kertaa voi pestä vessan ennen kokeisiinlukemista? Onko varmaan roskiskaappi puunattu ennenkuin laitat lasityön palaset lopullisesti paikoilleen? Tyhjä paperi huhuhuh essee huhuhuh vähän nettisurffausta ensi kesän perhelomista?

Nyt on taas juhlaviikko ja saamme onnitella monia valmistuvia, jotka ilmeisimmin ovat selvittäneet montakin kauhunpaikkaa. Good job! Ja  minä lupaan että tänä kesänä vietän yhden sateisen päivän tehden monta monta monta napinläpeä. Mitä sitten jos se menee väärin ja on liian suuri tai liian pieni, sehän on vain kangasta ja lankaa.

image