Vieraana: Mun luokkakamu

Tää on niin huippuidea ja tyylikäs kokonaisuus!  Isokiitos vierailusta ja upeista kuvista luokkakamu!

image  image

”Olen hehkeää keski-ikää lähestyvä nuori rouva Porin suunnalta. Käsityöt ovat kuuluneet elämääni, voi sanoa aina (ainakin ajatuksen tasolla), joskaan aina ei ole saanut mitään aikaiseksi. Pinterestin julmetun kuva-ja ideataivaan innoittamana tein kahvipussi/juuttikangas yhdistelmänä pieniä ja vähän isompiakin pussukoita.

Tarkoituksena olisi tässä kevään mittaan vielä tehdä jollekin ulkokasville oma suojaruukkupussuka, johon ajattelin lisätä tuota kanaverkkoa ulkopinnalle, kenties jotain painettua tekstiäkin. Toivottavasti keväällä on paljon kauniita päiviä, silloinhan ne kaikki asiat tapahtuvat. Tyylini on ollut aina erittäin mustanpuhuvaa, lukuunottamatta muutamia hullutteluja harmaan kanssa, joten seuraavaksi yritän ottaa värit haltuun käsitöissäni. Toivon kaikille erittäin värikästä kevättä.”

image

Istuva laukku

image

Kun minä seison, tämä laukku istuu. Se istuu vyötärölle, oikein solahtaa. On ihan täydellisen kokoinen menopussukka; avaimet, huulipuna, puhelin ja rahat. Värit muodostuvat vaikka retrokankaiden jämäpaloista, takakappale farkkua ja vanha tasku uudelleen kiinnitettynä. Ihan just niin kiva tai tyylikäs tai huomaamaton tai the point tai whatever…

image  imageimage      image

Muutama on tullut tehtyä, vielä vois kokeille vaikka nahasta tai mustasta pitsistä tai ihan pienistä farkkupaloista tai kaffepussista tai …

image

image   image   image

Ja nolen muuten ni aikas nylpee ko kerta osaan tehrä rehellisesti vuoreellisen pussi, vissi kätevä.

Jouluhukka

image

Hauskaa joulunodotusta ja pikkujoulua kaikille! Kiitos meiän äidin ja kolimummun niin joulukalenterit lapsuudessa olivat ihan huippuja. Mummu osti joka vuosi mulle ja siskolle ihan just sen hienoimman, kauneimman, eniten kultahileisen, ison pahvikalenterin ( oisko sitten jossain vaiheessa jo suklaatakin ollut). Ne ihanat enkelit, pienet tontut ja luistelevat oravat ovat jääneet ikuisiksi ajoiksi mieleen. On toisaalta harmi että kalenterit eivät säästyneet muistoiksi vaan tulipa ne aina askarreltua uusiks moneen kertaan joulupyhien aikana. Sitten kun oltiin jo vähän isompia niin äiti teki meille ihan huippuyllärin. Siskon ja mun huoneen yhteisseinälle ilmestyi yksi pussukka, josta löytyi joka aamu jotain kivaa, ehkä vähän hyödyllistäkin (tussit, heijastimet, karkkia,hiuspinni, vihko) ja …….(rumpujen pärinää) koko homma huipentui aattoaamun aarteenetsintään. Kartta kuljetti ympäri taloa ja lopuksi pyykkikopasta löytyi nahkapussukka täynnä kolikoita. Ihan huippua! Kiitos. Tätä mukaellen tämän vuoden joulukalenteri on jouluhukka. Pussukka joka piiloutuu, täyttyy yllätyksillä ja  löytää etsijänsä oudoista paikoista. Yks, kaks, kol.. montako yötä ja yllätystä mahtuu joulunodotukseen?

 

image  image

Mikäs se siellä luuraa? Mua ainakin kiinnostais tällä hetkellä tuo tontun suorittama autonpesu.

image  image

Pohjakankaana on pala lakanakangasta ja vanhasta tyynyliinasta leikkasin kirjaimet ja kuviot, jotka ennen siksak-ompelua kiinnitin kaksipuolisella liimakankaalla.

Aila ja karkit vierailulla

Voi miten kerrassaan kivaa, että sain vieraaksi tämän laulun naisen, kuorokamuni Ailan Parkanosta: ” Ammatiltani olen pukuompelija ja huonekalurestauroija ja isoäidin ja äidin jalanjäljillä mennään. Kaikki käsityöt ovat lähellä sydäntä. Askartelen fiiliksen mukaan, välillä kilkkaa puikot, toisinaan sauhuaan virkkuukoukku, sitten taas jo painetaan ”kaasua” ja ommellaan… hups keikkaa toises kääntees ollaan autotallis kärventämässä sytykeruusuja. Koko ajan joku prokkis meneillään ja monta työtä kesken 😉 Materiaalit usein kierrätysmatskua ja paljon askartelumateriaalia saan tutuilta ihmisiltä.

Karkkipussukan muoviosa on pöytäkerniä ja vetskareita löytyy kirppiksiltä. Muuta valmistukseen tarvittavaa ovat tietenkin karkkipaperit ja tukikangas, johon karkkipaperit kannattaa silittää kiinni ja tikata.”

Kiitokset tuhannet Aila vierailusta ja nyt rehellisyyden nimissä, kuka söi kaikki karkit?

 

karkki2  karkki1