Huivin sinisen vain, nyt mä tuunata sain…..

image
Ja lauletaan…laa….”Huivin lahjaksi sain, huivin sinisen vain….”IIK! No niin onkin, kyseinen biisi on musahistorian pahin korvamato. Itse olen kokeillut toivelaulukirjamaratonia, meditointia ja kaikkia mahdollisia sananmuunnospalindromisudokuja, mutta joskus tuosta veisusta ei pääse eroon ei millään. Anteeksi, en enää koskaan tahallisesti levitä moista virusta.

Tätä huivia en saanut lahjaksi vaan ostin kirppikseltä juurikin tuon kauniin sinisen keskustan vuoksi. Tuntuu olevan ihan originaali eli villainen vaan ei kuitenkaan niin pistelevä kuin jo kaapissa oleva viininpunasävyinen. Ilmeisesti alkuperäisissäkin on siis eroja. Anyway hapsut hapsuttivat vähän liikaa, joten tuunasin ne palmikolle ja viä vähä viä helmiä lisäkoristeeksi…jaa kauanko meni aikaa? Ei paljo mittäänkään; reissu eestas Helssinkii, parit aurinkohetket ja strömsöömaratonilähetys ja sit viä vähä ja hetki …” Kätke lahjaani en, harteillein kiedon sen, muille kerro en vain…..”

image image  image

Kravattipakko 2

Ihanii palloi plups plops ja satiinipintaa! Usein saa olla sitä mieltä että miesten kravatit menee mielenkiintoisimmissa ja kauniimmissa kuoseissa kuin naisten huivit. Nyt kun kevään parikkakausi taas on julistettu avatuksi niin tää huivikekraka on asusteena just passeli sävyttäjä eiku säväyttäjä  ja sopii sairaan hienosti mun ziniziin brilleihin. Mulla on niiiiin sininen kausi (kuulostaapa ihanan taiteelliselta), alkoi viime syksynä. Mä himoitsen kaikkea sinistä, ihan pakkopakko, siis muutakin kuin fazeria. Blue is house with a blue little window , blue da ba de da didalalalalalaaaaa kukas sitä lauloikaan?

 

image    image

Kevät tuli ja paita muuttui huiviksi

Eipä oo muuten maailman yksinkertaisin homma löytää huivia. No, kiva ois jos ois sellainen kun sattuu haluamaan, mutta pitää passata silmien ( ja silmälasien) väriin ja korostaa kasvoja (lue häikäistä rypyt pois). Materiaalina huivi saisi olla tarpeeksi lämmin, ihoystävällinen, tuuletettava, pestävä, mielellään kestävä (ainakin lempihuivit). Kuka kertois sen mistä löydän huivin hellän ja pehmoisen?

Vuosi sitten hankin harkitusti perinteisen öljykangastakin. On erihyvä! Toimii säässä ja tilanteessa. Takinoston yhteydessä myyjä sai myytyä samaan kauppaan vielä pellavaisen samaruutukuosihuivin. Iik! Virhe! Ehkä jotenkin menisi kesärusketuksen kanssa mutta siis a i v a n väärä väri. Voi ei, voi ei, voi ei! Onneksi, musamies jatkuvaköhäsenä, on vihdoinkin opetellut pitään huivia kaulassa. Ja hups, niin on stylish. Nyt musamiehellä on siis kaksi hellää ja pehmoista tälle keväälle huivi ja minä. Vaan entäs Minä? Mitäs MinäMinäMinä? ”Vuosi ilman uusia vaatteita” Argh! Ja lunta sataa Argh! Olenko ikuisesti tuomittu yhteiselämään vanhan villan kanssa? Kiukku pois ja annoin itselleni täyden vapauden lähteä keväthuivikaupoille. Makustelin, että sinistä saisi olla useampaa sävyä,  mielellään puuvillainen ettei heti nupahda, jotain pinksua ja pompulanauhaa pom pom pom. Kuinkas sitten kävikään? Pyörähdin kerran työhuoneella ympäri ja katselin vähän aikaa vanhoja paitapuseroita. Ompelin sitten neljä selkäkappaletta tilkkuhuiviksi ja pimpampompulat reunaan. Toimii!

 

image    image    image