Festaripeitto

image  imageimage  image  image

Sääennuste tälle viikolle on todella lupaava ja vihdoinkin mun ikiaikojakeskeneräinen farkkupalapeitto on valmis kesän helteisiin ja odottaa piknikherkkuja ja parasta musaa. Ah ihana kesä, tule jo!

Peiton palat ovat kokoa 18x18cm ja ne on ommeltu n.1cm saumavaralla, reunojen on tarkoitus käytössä rispaantua ( siis saa nyppiä istuskellessa). Koristeeksi pitsiliina, helmisydän, taskuja ja kangasmallipalatilkkuja. Taustakangas on jämävärikokeilulakana, paikkansa löysi sekin tässä maailmassa. Aurinkoista toukokuuta!

 

Proto ja sen virheet

image    image

Eka koeviikko koulussa läheni ja oli siis syytä tehdä mekosta proto eli kokeiluversio. Halusin tilkkutäkkimäisen vaikutelman joten valitsin helmaosaan ”paloiteltuja” kaitaleita. Miehustan osista jätin tilkkupaloittelut pois. Saumoiksi valitsin yhdyssauman ja tilkkuihin edestakaissauman. Koska oletin mekon edes jotenkin onnistuvan (jo testattu kaava) en ihan protokankaasta sitä lähtenyt tekemään  vaan otin käyttöön vanhaa osittain virttynyttä verhoa ja mummulan ruutulakanaa. Vaan kuinkas sitten kävikään? Etukappaleen eläväksi tarkoitettu vaakakolmio ( ja helmaosan vaakapalat) on ehkä järjettömin idea ikinä. Koko homma luo kauhuefektin valtaisasta vatsasta ja minäkin, jolla vatsaa ei edes ole näytän raskaana olevalta valaalta. Apuva! Sen sijaan minulla on peppu, hyvinkin muodokas sellainen ja takaosan leikkaukset onnistuivat prikulleen; vyötärön kohdalta saumalla kaartaen poikki, alaosan muotolaskospoistot jaettu viiteen pystysuoraan kappaleeseen. Todellakin toimii! Tilkkuilun taiteellisena ideana on saada suomikuosiin etnohenkeä. Proton väriyhdistelmä on ehkä vähän tarhatätimäinen (kaikki kunnia tarhatädeille), mutta kyllä muutama paljetti ja pitsiliinanen muuttaa vanhan lakanankin jos ei nyt ihan afrikaksi niin ainakin  ameriikaksi. Miltähän se astetta onnistuneempi versio sitten näyttää?

 

image  image  image

Koe Kolme

Tänään on vuorossa biologia. Mikä säätelee sydämen toimintaa? No sehän oli se dna tai siis se pieni verenkierto/iso verenkierto juttu? Tai erilaisten pintojen yhteenliimautuminen kauniiksi kokonaisuudeksi?

Keskiviikko:

image

Piirretään sydämestä malline. Mallineen mukaisesti leikkaan kankaasta takakappaleen ja etukappale on liimakangasta.

image

Laitetaan silkkipaperi silityslaudan päälle ja siihen liimakangas ja sitten kootaan palasista, nauhoista, tilkuista sopiva kokonaisuus. Laitetaan taas silkkipaperi ja silitetään palapeli liimakankaaseen kiinni.

image

Silityksen jälkeen ommellaan koneella kappaleet liimakankaaseen kiinni. Mulla oli tosi haperaa liimakangasta ja järki sanoi että tässä vaiheessa kannattaisi ehdottomasti ommella mukaan tukikangas etukappaleen taakse lujuutta antamaan. Jätin sen kuitenkin tarkoituksella pois joten näen miten ”huono” lopputulos on ( ja tulikin ihan lötkö). Sitten käsipistoja, nappeja, merkkejä, helmiä……. kappaleet yhteen ja täytettä. BUM BUM BUM

Pyjamasta Paitulimekko

Miten laulusta tulee hitti? Miten vaatteesta tulee lempi? Miten tarjonnasta tehdään koukuttava? Ja oikein vastanneet ovat miljonäärejä. Ou jee! Tämän ihanaisen flanellipyjaman yks tosi mukava tytsytäti antoi mulle syntymäpäivälahjaksi vuosia sitten ja se on mun päällä aina. Aina, koska se on paras, mukavin, raikkain ja lämpimin. Vaan mitä tapahtui? Housut sanoi räts ( itkua). Pelastetaan mitä pelastettavissa on, mun rakas lempihittisuosikki.

image  image

 

Monimaa on mun maa

”Dra åt helvete finndjävel” huusi gubben raivoa täynnä ja yritti potkaista sängystään, ihan joka päivä kun moppasin lattiaa. Minä olin just kirjoittanut, hankkimassa rahaa ja elämänkokemusta Stukholmassa. Ja mikä risoi Svenssonia? No enpä tiedä vaan yritin kuitenkin kovasti ymmärtää. Liekö hänellä raastavat muistot meistä suomalaisista, joita tulvi maassa kuin somaleita, sori siis sopuleita, viemässä työpaikkoja, hyötymässä sossun eduista  ja heilumassa umpikännissä. Vai oliko kenties kärä Fru Svensson lähtenyt suomimiehen matkaan? Jag vet inte mutta juuri sillä hetkellä 80-luvun Ruotsissa, minä kannoin vastuun suomikuvan rappiosta tuossa Sabbatsbergin sisätautiosaston huoneessa. Onneksi oli tukiverkko kunnossa, taukohuoneessa tapahtumia sai purkaa med finskagänget ruotsinsuomeksi, turkkilaisten, pakistanilaisten, puolalaisten, filippiinien, chileläisten kanssa ruotsiksi, ranskalaisten ja eritrealaisten kanssa englanniksi tai sitten kenen kanssa kulloinkin ihan sikinsokinkielellä ja isolla hymyllä. Ja mitä opin tästä kansainvälisestä yhteisöstä? No ainakin sen, että nälkä tulee kaikille ja ruoka on hyvää ihan joka maassa, naiset puhuvat aina enimmälti lapsistaan, puolisostaan, hiuksistaan ja ruuanlaitosta, ja sen, että haukut, potkut, epävarmuus ja koti-ikävä on niin paljon kevyempi kestää uusien ystävien kanssa jaetun kafferastin iloissa ja nauruissa.

Monimaan lippu on täynnä yhteenommeltuja kuoseja, paloja, värejä, pintoja, uusia, vanhoja  ja paikattuja. Ja KYLLÄ. Tämä on kannanotto. Me mahdutaan tänne kaikki. Ollaan ihmisiksi, pliis.

image