Lökövetimet, ni ihan huippumuotia

Työ tekijänsä palkitsee…vai millähän kliseellä tämän nyt aloittais, oli nimittäin hikinen urakka. Heti kun näin Outi Les Pyyn sivuilla tuon kuvan Maison Martin Margielan vetement jeanseistä niin tiesin että on pakko kokeilla. Ekaks yritin ihan suoraa kopioo vaan ei kyllä istunut muuta kuin järki päässä. Kuten kuvasta näkyy niin Reginakin yritti järkeillä vaan ei me tajuttu.

image  image

 

Jätin asian muhimaan ja muutaman päivän päästä tajusin että minulla, jo teinistä asti haaremihousuja fanittaneella, oli nyt elämäni tilaisuus tehdä farkusta aivan uniikit lököpökät. Otin pinterestistä haaremihousujen peruskaavan ja tein lakanasta mallin. Sitten töihin ja sitähän riitti. Palaa, saumaa ja siksakkia.Vyötäröosuus meni uusiks kolme kertaa. Huh huh!

image  image

Lopputulokseen olen äärimmäisen tyytyväinen. Nyt tuli niin hienot. Ylpeänä esittelin niitä musamiehelle ” Aika oudot (mun ilme!?!) tai siis villit tai jotenkin kummallisesti toi jalkoväli roikkuu” Ja kysymykseen voiko näitä pitää niin vastaus oli että ei oikein voi. HA! Ei tartte mulle alkaa avautuu. Kyllä mä sanon että sanomunsanoneen niin on kyllä outo tyyppi ja ihan aina ihan väärät mielipiteet.

image  image  image

 

Juhlavalmiina, minä ja niityn kukat

 

imageimageimage
About neljä vuotta sitten heinähelteessä ja aleähkyssä kävin itseni kanssa tiukkaa keskustelu uffalandian pukukopissa tämän mekon tarpeellisuudesta. Mutta koska sen hihat olivat niin hurmaavat ja alaosa niin oikea, kukat söpöistä söpöimmät ja se juurikin melkein mahtui päälle (hengitys on niin yliarvostettua) ja koska se oli hylättynä niin surullinen, pulitin kiltisti aivan liian korkean hinnan kassalle. Kotona taivastelin että mitä perskutarallaa minä näillä kaikilla tekeleillä teen.

Siloin tällöin olen mekkoa kaapista sovitellut ja haaveillut. Ja vihdoinkin tänä keväänä mekon kukat heräsivät eloon. Kun tuunausidea kypsyi omassa hautomossa valmiiksi tilasin ajan spesiaaliglamourtieteen yliompelijalle ( vrt erikoiskirurgia). Ou jees beibi! Oikein arvattu, kyseessä on the IraMaria. Ja lopputulos on taas kerran täyttä timanttia; mekon miehusta on nyt joustavaa kukkatrikoota, olkapäät paljastettiin auringolle ja kultanauha korostaa vyötäröä. Kiitos Iras’ Studio. Eläköön kesä, kukkaniityt ja lämmin tuuli. Mun mekko on niin onnellinen hulmutessaan tämän kesän juhlissa.

image

 

Turkislätsästä lompsapiilo

Kon mul oli eile semmone badhairday eli huonopäivähuonompitukkaviilinki ni mä pani hatun päähä ko lährin kylille. Ei tarvinnu kauan imehrellä ko oli pää märkä, mitä ko lussa-asteet niinko varmaan tiät. Vissi tilasin tukkavärin ko pääsin kotio. Mollu mitään aatellu tehrä mutten taira hyvää kirppislätsää roskinka panna ni tein kassin. On toi ny muutenki paree kauppareissulla, saa lompsan piiloon.

image     image