Se on vetoketju – ehkä

Ehkä olen kuunnellut sadepäivinä taas aivan liikaa Esa Saarista juutuubasta ehkä. Tai ehkä minä, joka rakastan sanoja ja niiden voimaa, olen sitä mieltä että sana ehkä on kertakaikkisen mielenkiintoinen avaruus, täysin auki jättävä kaikkien ideoiden ja uusien ratkaisujen alku. Ehkä ehkä on innovaation alku.

Kuka keksi vetoketjun? ”Vetoketjun kaltaisen keksinnön patentoi ensimmäisenä yhdysvaltalainen ompelukonevalmistaja Elias Howe vuonna 1851. Whitcomb Judson toi markkinoille parannetun version, joka esiteltiin Chicagon maailmannäyttelyssä vuonna 1893. Aluksi vetoketjun hakaset ommeltiin vaatteeseen yksi kerrallaan, mikä oli äärimmäisen hidasta, mutta vuonna 1913 ruotsalaisjuurinen Gideon Sundbäck patentoi edistyneemmän version, jossa hakaset ommeltiin kahteen kangaspalaan, jotka taas ommeltiin kiinni vaatteeseen.Vetoketju kuitenkin yleistyi nappien korvaajana vasta vuoden 1930 tienoilla” (National geography, Suomi)

No mitäs me tuunaajat? Ehkä niistä voi tehdä muutakin. Käytöstä poistetuista ja konkurssipesään unohdetuista voi vääntää mitä vaan; yo- pojille rusetteja, rintakoruja ja rokkirannekkeita. Toimii näinkin. Ehkä.

 

image   image

 

image    image

 

Hirvet, metsot ja joutsenet

image

”Mummi tekee meille pedin
gobeliinin alle hetekaan
Vielä juodaan iltakahvit
ja sitten lapset nukkumaan…”

Yksi kestolempilevyistäni on J.Karjalaisen ”Marjaniemessä”. Paskahousu-biisi on ehkä lempein unilaulu ikinä vaikkei meidän mummulassa muistaakseni ollut gobeliinia seinällä ja enemmän pelattiin maijaa kuin paskahousua.  Nettituunauksissa gobeliineista tehdään vaikka mitä hienoa ja trashionista OutilesPyy teki tosi simpsakan cocktailmekon TampereTalon itsenäisyspäiväjuhliin. Joten kun nämä kauniissa sinisessään uivat joutsenet ilmestyivät käteeni jeesuskirppiksellä ja lensivät kahdeksalla eurolla kassiin, en vastustanut hetkeäkään. Tämä gobeliini oli niin herkullisen pitkä ( yli puoltoistametriä) että siitä oli tehtävä lötköisä pitkä tyyny softaamaan sohvan valkoista nahkaa (ehkä sitten joskus saa lisää täytettä ja päätyy koissuille pediksi). Taustan tein farkusta ja sisustuskankaan jämäpaloista, täyttöaukko avautuu vetskarilla. Ja sitten pompulanauhaa, tottakai pom pom  pompulanauhaa!!!

 

image  image

Turkislätsästä lompsapiilo

Kon mul oli eile semmone badhairday eli huonopäivähuonompitukkaviilinki ni mä pani hatun päähä ko lährin kylille. Ei tarvinnu kauan imehrellä ko oli pää märkä, mitä ko lussa-asteet niinko varmaan tiät. Vissi tilasin tukkavärin ko pääsin kotio. Mollu mitään aatellu tehrä mutten taira hyvää kirppislätsää roskinka panna ni tein kassin. On toi ny muutenki paree kauppareissulla, saa lompsan piiloon.

image     image

Pupu piilossa

Näin ihanan keväisen värisiä vetoketjuja löysin tuunaustorilta. Nämä työteliään menneisyyden omaavat liukuhihnaduunarit halusivat nyt viettää eläkepäiviään kukkasina. Ja tuntuivat kovastikin haluavan, sillä löysivät muotonsa helposti.

image   image

Yht’äkkiä keskelle kukkaketoa ilmestyi pupunen. Ketjukorva kertoi olevansa absoluuttisen kyllästynyt märkään harmaaseen loskaan ja halusi nukahtaa keskellä värikkäämpää todellisuutta. Olen täysin samaa mieltä pupusen kanssa väriterapiasta. Tällä viikolla vedän työhuoneen verhot kiinni ja maalaan värejä, nauhoja, nappeja, paljetteja. ”Tuu esiin aurinko”!