Ystävyys forever

image

Tansanian safari oli ihan ensimmäinen tutustuminen tähän mantereeseen. Ja siellä lomaillessa sitten tajusin että enhän mä tierä hölkkysenpökkylää Afriikan kartasta. JokaKodinAtlas käteen heti kotiinpäästyä ja maat järjestykseen. Kirjahyllystä löytyi myös ala-asteella koulusta saatu Peruskartasto. Jepsanjai! Vähänköhän on maailma muuttunut, ideologiat vaihtuneet ja valtioiden nimet päivitetty. Kaikkia sivuja en hennonnut ”tuhota”, mutta riittihän niitä korttivärkiksi. Maailma ja Meno muuttuu…Ystävyys Forever.

image   image

image   image

Nämä kuvissa olevat rauhaiset persoonat ottivat paikkansa mun sydämessä ikuisina ystävinä. Maailma saa muuttua ja aika kulua, mulle luonto ja eläimet ovat olleet aina se oikea ja hyvä muistutus ihmisen pienuudesta (tyhmyydestä?). Kiinalaiset haluaisivat rakentaa moottoritien Serengetin luonnonpuiston läpi, toivottavasti sitä muutosta ei tapahdu ikinä.image

Ihana oli tulla kotiin ystävien luo, vaihtaa kuulumiset. Ehkä eniten ystävyys on hyvä kuulo ja  tunne sydämessä. Hyvää ystävänpäivää kaikille ympäri maailmaa!

Kakkuvati 3

”Se on toi kristallikruunuvaihe, se menee ohi” totesi ystäväni Anne kun ensimmäinen pikkukruunu ilmestyi eteisen peilin eteen. Olin ostoksestani äimänkäkenä koska tyylini oli aina ollut selkeä, niukka ehkä vähän funkkis. Tämä kristallikruunuvaihe on kuulemma väistämätön tosiasia naisen elämässä. Siihen kuuluu kristallin lisäksi kaikenlainen muukin koristehömppä ruusutasseineen ja pitsipeittoineen. Kuulostaako vakavalta? Se ei ole ollenkaan vakavaa. Onko se tarttuvaa? Tietäisitpä vaan. Kauanko tämä vaihe kestää? Vaikea sanoa, minun tapauksessani vuosia on kulunut jo yli kymmenen ja homma on lähtenyt ihan käsistä. Tai ehkä tämä on vain minun tapani pelastaa maailmaa, siis pelastaa kaikki tämän maailman parittomat ruusukupit.

 

image

Liimana käytetty Loctite Power Epoxy

Ilon perhoset ja pöllöt

Mummulan seinälllä oli ryijy ja ryijyn alla kirstu kuin aarrearkku. Ruusukannen alla piilossa olivat värit, sävyt, muistot ja aikeet, pussukoissa järjestyksessä ja sikinsokin, lankoja, nappeja, kankaanpaloja. Löytäjä sai pitää. Kikka- tädin kanssa suunniteltiin huolella värit ompelukuviin. Muistatteko, niitä pahvisia, reiitettyjä joihin tikkailtiin tylsällä parsineulalla? Muisto antoi idean tämän vuoden ystävänpäiväkorteille.

Toissa viikolla oltiin lääkärissä Kikka-tädin kanssa, ”Kiitos ku olit puhemiehenä ja kyytinä. Tästä oli ny vaivaa sulle”. ” Sinä sillon, minä nyt” vastasin. Täti vastas ettei semmosia enää lasketa. No niinhän se ystävyydessä meneekin että vuoroin toinen toistaan varten ja kuka niitä laskemaan.

Hyvää Ystävänpäivää Sinulle! Toivottavasti viihdyt blogini parissa.

.image image